Tarinoita Viivistä ja minusta

Historiaa

Ensimmäinen lemmikki, jonka hankin kotoa lähdön jälkeen oli Jackrusselinterrieri Rinna. Rinnan kasvattaja oli Kuuhaukun kennelistä Jaana Seppänen, mutta minulle Rinna tuli sijoituskoiraksi erään toisen henkilön kautta. Olin tuolloin 17-vuotias ja muuttanut jokin aika sitten omaan asuntoon. Kaikki meni Rinnan kanssa loistavasti. Kuten yleensä russelit, Rinnakin oli äärettömän fiksu. Elämä oli ihanaa ja olin äärettömän onnellinen ensimmäisen oman lemmikkini kanssa. Kaikki kuitenkin romahti parin kuukauden päästä. Koiran omistaja haki Rinnan pois, vedoten siihen, että läheisen nuorisokodin tiloissa on huumeita käyttäviä nuoria. Hankin itse testitodistuksen, jolla todistin etten itse käyttäjiin kuulunut, mutta mikään ei auttanut, kylmäpäisesti nainen vei minulta ”lapseni”. Noin vuosi tämän tapahtuman jälkeen syntyi esikoiseni Oona, joka on nyt 11-vuotias.

Seuraava lemmikki, joka perheeseemme tuli, oli maatiasikissa Sylvesteri. Oona oli tuolloin vuoden ikäinen. Tästä vuoden päästä perheemme lisääntyi sekarotuisella uroskoiralla Niilolla. Niilon tarina on aika karua kuultavaa. Olimme lasteni isän kanssa käymässä hänen työpaikallaan paikassa missä lastataan rekkoja ja perävaunuja. Yhdestä perävaunusta kuului omituista ääntä ja menimme katsomaan mitä siellä oikein on. Kun kärryn takaluukku avattiin hyppäsi sieltä syliin noin 3kg painava koiranpentu. Se oli erittäin likainen ja nälkiintynyt, sekä janoissaan. Lähdimme välittömästi kuskaamaan pentua eläin lääkärille, jossa se tutkittiin, rokotettiin ja todettiin muuten terveeksi, mutta aliravitsemusta oli. Ilmoitimme koiralöydöstämme Vantaan, Espoon ja Helsingin poliiseille, kukaan ei koskaan kysellyt Niilosta.  Kissan kanssa Niilo tuli heti alusta asti hienosti toimeen. Ne jopa nukkuivat kissa koiran kainalossa.